Otsikko viittaa tapaan jolla pikkuneiti ääntelee..
Kumpikin on jo selkeästi löytänyt muutaman lempinukkumapaikan. Jönssi on usein vaatekaapissa jos ovi unohtuu auki (tai se itse avaa sen), pötköttää siellä mun yövaatteiden päällä. Tai sitten kenkätelineellä viikattujen toppahousujeni päällä. Kolmas paikka on tämä tietokonepöydän tuoli jolta joudun kyllä neidin häätämään silloin tällöin välttääkseni päälleistumisen.
Dille taas viihtyy sängyllä tai sohvalla, tilaa pitää olla? :D
---
Dille on hauska kun se saa päähänsä leikkiä rajummin; tarrautuu käteen kaikilla jaloilla kynsineen, ja sitten "tikkaa" mun rannetta ylös alas hampaillaan, just niin kevyesti ei iho ei mee rikki mut kuitenki niin kovaa et nipistää. Se on oikeastaan aika hassun tuntusta. Parin tuollaisen haukkaisun jälkeen se jähmettyy muutamaksi sekunniksi, sitten irrottaa ja loikkaa kauemmaksi, ihan kuin kattoen että alanko mä ulvoa tuskaani vai miten reagoin. :D
Jönssikin tekee samaa, mutta se sattuu enemmän kun neiti ei oikein hallitse kynsiään. Kun pitäisi päästää irti niin joku varvas jää roikkumaan mun kämmenselästä. =P
---
Vaihdoin kukkamullat keskiviikkona, nelijalkainen herrasväki sai luvan siirtyä makuuhuoneen oven taksi prosessin ajaksi, ne kun tuppasivat auttamaan vähän väärällä lailla, nimittäin kun silmä vältti alkoi rouskutus kuulua lattialle multapussiin viereen nostamieni kasvien päältä. :D
---
Nyt on käytössä se "virallinen" pellettipotta, eli jossa on seulaverkkoa välissä joka läpäisee purun mutta jättää kokonaiset pelletit yläpuolelleen. On toiminut tosi hyvin, hajut ovat vähentyneet ja vaihtoväli pitenee kun sahanpuru ei heti täytä laatikkoa.
---
On ne vaan herttasen köpsiä.